maanantai 17. joulukuuta 2007

Rakennetaan torni auki,
supistaan sukusalaisuus auki,
säikäytetään muotokuvien silmät auki
ja liikkumaan,
päästetään sukurutsa häkistä
kytkemään, sillä ihmissuhteet ovat kytkykauppaa,
kaikki jännät taudit, kuten lykantropia
ja pöly,
luettelointi ja kolme pistettä
kivettyneinä patsaan kitalakeen
oikea vuorosana voi!
muurahaiskeko on tekosyy
tarkastella luun valossa
ja rakenteen,
kohoavan kuuraketin valossa.

perjantai 14. joulukuuta 2007

Mies ja nainen tihiävät usvasta,
kirjoitetaan kuoriutua,
pesivät lintuina tornin kohti maata.
Arkki kartoitetaan uudelleen,
munalle täytyy rakentaa koti,
grillikatos ja leikkimökki.

perjantai 7. joulukuuta 2007

Sade on sama kuin tuhat vuotta sitten,
usva munii linnan vuoren kielekkeelle.
Siellä on takuulla suutelevia huulia,
kielettömän luutun luista kolinaa,
puut kasvavat vinoon, paljastelevat niskojaan.

keskiviikko 5. joulukuuta 2007

Uusi sade, vanha sade, uusi sade, vanha sade...
kävelen kohti pakenevaa varjoa,
nojaan vasten tuulia, huulia, anelen.
Vai seisonko ja puut kävelevät,
reikäiset puut, reikäinen iho.

sunnuntai 2. joulukuuta 2007

Kirurgi luistelee vatsan auki,
poistaa kohdun seinämiin tarttuneet pyykkipojat.
Tulen suihkusta, ne käyvät nänneihin, tuntuu ihanalta.
Ripustan tehtaan savun taivaalle ja rukoilen sen älylliseksi olennoksi,
jotta voisin käskeä sitä siirtymään.

perjantai 30. marraskuuta 2007

Kaupungin keskellä palamaton torni kynsii taivaan lihoja.
Se on piikki koirapuistossa, hiekkalaatikolla,
kiertää kaartaa tekee pesää, menee kesken pesuveden.
Se on kyhmy rinnassa, nivusissa pussi suolaa.
Vuotaa silikonia jäätikön railoihin.

keskiviikko 21. marraskuuta 2007

Neula pistää voodoo-nukkea,
leijuva pistooli pistää kylkeä pankissa,
tehtaan piippu pistää taivaan kohtua,
enkeleiden sikiöt muuttuvat lepakoiden sikiöiksi.
Noita ottaa pinseteillä tatuoinnit iholtani ja liimaa kansioon.
Lääkäri ottaa verikokeen, muumio ei anna.
Meri kurottaa, jäätyy siiliksi.
Peukaloinen liftaa liekehtivästä kaupungista.

tiistai 20. marraskuuta 2007

Pelin nimi on venäläinen ruletti iltasaduilla.
Pisimmän tikun saanut kokeilee, onko lapsi jo kypsä.
Meressä tyttären katkotuista sormista kasvaa nisäkkäitä.
Pakenevat lasikengät helähtävät rikki, veri valuu, hiljaa.
Peukaloliisa istuu lumpeen lehdellä ja nauraa.

maanantai 19. marraskuuta 2007

Haavanlehti väreilee,
puolukoista saat huulipunan,
mustikoista luomivärin,
kärpässienestä kaikki värit,
yhteisön paineet ja järven laineet
vievät kohta kohtaan, jossa silta kruunaa.
Älä yritä poimia lummetta.
Jos katsot kuvaasi,
Piispa Henrikin irtosormi nousee vedestä ja puhkaisee
kynnellään silmäsi sokeiksi.
Mene ja rauhoita hänet.
Ristilukki silmälappuna.

perjantai 16. marraskuuta 2007

Se vaahtoaa ja aaltoilee
rytmikkäästi kuin meri tai naisen kaari.
Sillä on rintamaita kylmistä lämpöisiin
imettää, palmikoida, istuttaa, jyrätä,
kietoa itsestään köynnös,
lehmipolku ja moottoritie.
Saunan lauteista puupiirroksiin,
rivisotilasmetsistä taidehalleihin se voi
huokailla muotokieltä.

torstai 15. marraskuuta 2007

Lumpeelta lumpeelle hyppii Jalostaja,
hän tekisi ruumiini uudeksi,
en uskalla otta vastaan Mustan pörssin elimiä,
niissä on liikaa metallia,
luoteja, ehkä, liian vähän ehkää,
metsä huutaa nimeään,
onpa itsekeskeinen,
kävelen omiin muotoihini.

tiistai 13. marraskuuta 2007

Minkä metsä erottaa sen meri yhdistää,
sano sukset, sano vene.
Sano jää,
purje, pirtti, puukko.
Sanele Tammelle kirjoitus,
Kalevan pojille pallo jalkaan.
Onko tämä alkukertomus vai jatko-osa,
vai jatko-osan jatko-osa, he nauravat.
Yhden tähden verran
ja vuoksi vuotoonsa käveleviä Ainoja,
koston kyynellehtiin hukkuvia Emoja.
Kysy Sotkalta munaa niin saat tuolin.
Kysy Sammolta niin kokonaisen sohvakaluston.

tiistai 6. marraskuuta 2007

Alkumeri on lapsivettä,
rannalla seisoo käärmepäinen majakka,
kutsuu elämää maalle.
Älä horise, solmi napanuora horisonttiin.
Ennen kuin maallistun
kummitukset opettavat kuinka kulkea seinien läpi,
kuinka ilmestyä, kuinka piiloutua muotokuvaan,
kuinka tilata pizzaa kotiin
ja jättää maksamatta.
Kuinka väistellä kliseitä
ja kuinka hyppiä niitä pitkin yli kurottelevan laavan.
O Captain! my Captain!
kalan sisällä oli musta aukko,
niin musta että synnyimme uudelleen.
O Captain! olemme taas lapsia,
lapsia imettämässä lapsia.
Meri täyttyy kummituksista, kuplii metaania.
Mitä teemme nyt, kuka vie meidät vauvauintiin,
kuka opettaa kasvamaan kidukset, evät.

maanantai 5. marraskuuta 2007

Kapteeni vaatii kurinpitoa
sidomme hänet tiukasti ankkuriin,
koukun tarvitsemme säilykkeiden avaamiseen,
silmälapusta teemme lingon tai ritsan.

Oletteko kuulleet että laivan moottori toimii huhuilla?
Jos supina loppuu,
kippari vetää merestä levää, pinaattia,
pelastusveneet imevät nisiä.
Kerin pukin,
anorektikon villaa
ruumassa, eskimot odottavat huumassa.

Hullu! Kai puit haarniskan
ennen kuin käänsit ruoria - se on sirkkeli!
Onneksi tallensin.
Pahus! Olemme taas satamassa.

(Kapteeni aavistaa, silmä kipinöi.)
Pot pot, kuri kuri.
Pot pot, kuri kuri.
Lonkerot pyörittävät ratasta, päätä
kelluva helvetti.

Jokaisen valaan sisällä sisämeri,
jokainen valas loveen langennut shamaani.
Arkki kutsuu tyypit,
valaan punainen kieli on matto.
Peter Pan ja Peppi
horjahtavat käsikkäin sisään,
salama valaisee minkä silmä tahtoo olla näkemättä,
missä lapsi kasvaa sisään, ulos.

Siellä on pienet tytöt tehty,
siellä pienet pojat,
pienen pienet vatsahaavat.

sunnuntai 4. marraskuuta 2007

Ihan tavallinen syvyyspommi
heittää nörtin missin käsivarsille.
Discovalot keilaavat tunnussanaa tanssijoista,
annostelevat liukuportaat aivonpalasilla.
Kultainen kutitus valaisee kasvot,
yhdet kerrallaan,
onko tuo onko tuo onko tuo?
piraijat syöksyvät suonissa,
kun vieraat vajoavat mustaan pyörteeseen,
hovimestari hyppää liaanista liaaniin, kerää
värisevät evät pohjattomiin,
arkillinen enkelikiiltokuvia.
Seinien takanakin voi olla
Tarvitsee vain laittaa lauseenjäsenet paikoilleen.
Ehkä mustekala voisi auttaa?
Oletko kuullut vedenalaisesta parkkipaikasta?

perjantai 2. marraskuuta 2007

He liukastelevat viherjäisellä
lattialla, jonka poikansa puhalsi.
Onnekkaat löytävät ullakolta mummon
nurmikset tai liukuesteet.
Noah, Midas, Robert Drake,
kenet kruunaamme kuningattareksi,
kenen aika kultaa veden, jään.
Ave Maria, avec Sarah, Rachel Summers.
Onko jossain vielä joku, joka ei ole kuullut
eksyvistä virroista, nousevasta merestä,
arkista, joka on vuorattu karhuntaljoin,
jonka eivät seinät hämmennä exää.
Vuosituhansien bileet, oletko listalla?

torstai 1. marraskuuta 2007

Nuorukainen ei käynyt painiin karhun kanssa,
hän kyseli meikeistä
ja korkokantakengistä,
kyseli ja kyseli,
yö hiiltyi, yö hunnutti.

keskiviikko 31. lokakuuta 2007

He pelkäsivät, he olivat
peloissaan jättivät
ainoan poikansa luonnon
armoille ettei yksikään
joka häneen tukehtuu
tukehtuisi hevosen sisään.

He nyörivät yön korsetiksi,
ilmoittivat poikansa missikisoihin.
Haluatko syödä puisen hevosen
vai katsoa mitä se on syönyt.
Haluatko ravita itseäsi ravilla,
joka voisi viedä heidät tai sinut pois täältä.
Haluatko vielä yhden ennustuksen,
vai pelata polttopalloa, pyrstötähti kysyy.
Haluatko toisen kerran vai kokonaisen kerraston.
Kärsivällisyytemme alkaa loppua, arvon keisari,
voisiko tuli polttaa nopeammin,
voisivatko köydet irrota
ja luikerrella luoksesi,
teknologiasi on alkeellista ja kyselee ohjeita.
Haluaisitko aloittaa uuden vaiheen
kansasi kulttuurissa ehkä ihan oman vaiheisen.

tiistai 30. lokakuuta 2007

Haluatko löytää sillan ennen polttouhria,
vai uhratut vai poltot,
ennen siltaa vai sillassa.
Haluatko haudata rautahampaat ja kuumemittarit
vai haluatko sitoa ne ilmapalloihin.
Haluatko hallita mistä he kirjoittavat,
kun kirjoittavat tulemisesta toisen kerran.
Haluatko, koska ilma on vielä ilmaista.
Haluatko kokeilla mitä nimettömän linnun nimettömälle munalle
tapahtuu tuhkassa.
Haluatko, että palaisit olipa kerran.

sunnuntai 28. lokakuuta 2007

Nuottiviivasto pyydystää
lentämisen äänteet.

lauantai 27. lokakuuta 2007

Äiti, nielaisin huilun,
nielaisin kärpäsen,
nielaisin seitin, sävelen.

maanantai 22. lokakuuta 2007

Olisipa vielä kulta-aika,
kun aurinko puhalsi kukkopilleihin,
kun kaupunkilaiset kukkoilivat tuli harjoina hiuksissaan
kun marsilaiset lumimiehet poliisit
kirjoittelivat seiniin kuin 1990-luvun musiikkivideoissa,
nykyisin pusikoissa vaanii monenlaisia vaarnoja,
pakoputkista rakennettu kaukoputki ryystää mullan avaruutta.
En tiedä mihin takamus loppuu,
kun ydintalvi sataa päälleni, olen lääkäri,
öisin muutun ambulanssiksi,
kerään potilaat katujen varsilta sytyttämään takan.
Savu nousee tuohena, paimenen torvena,
täällä nummella vaanii saha,
lampaat on sahattu kahtia.
Keskittykäämme tapaukseen. Kiinnittäkäämme
napanuoramme, tuntosarvemme, stetoskooppimme
seiniin taas vielä edes kerran.

sunnuntai 21. lokakuuta 2007

Seinät kuorsaavat, kellojasi soita,
ilman häntä viittoo koiran, pium paum poum.

Olet tullut pitkän ajan
pyörästä transformerseihin.
Hukannut monta palloa,
haudannut monta ihmisen parasta,
luut käärinliinoineen.
Olet tuntenut seinien läpi pureutuvat kirveet,
heilutellut käsiä, en minä,
kun tuli levisi hyllyistä metreihin,
meri nousi pintaan.

Vaivaa vielä kerran taikina tuohesta,
leivo otava taatoineen virsuineen.
Tanssi pokasahalla, nuoralla.

lauantai 20. lokakuuta 2007

Ilman pää on jäänyt oven väliin,
pöytäliinassa on kaikki eläinradan kuviot,
hän läikyttää muodonmuutoksia.
Homeen juuret ovat talon alla,
siellä missä ansoista päätettiin,
hänellä on niihin kaikkiin patentit.
Täällä ei kannata liikkua
ilman muumion kättä,
se osaa viittomakieltä ja taikinaa.
Hän kutsuu huonekaluistaan sotajoukot,
mutta tinasotilaat valaa pikareiksi.
Leipoo homeen leipään,
vuotaa viiniksi veren.
Taivaallista he huokailevat suun
pielet, ovet,
ikkunat auki tuleen.
Kahlehtivat jalkansa vielä eläviin
puihin, palaviin, pensaisiin.
Purevat jalkansa irti.
päätä satu
päästäisenä vai ilman
päätä

perjantai 19. lokakuuta 2007

Nenä ännäntää nyyh,
korvassa pora korvaa korven.

keskiviikko 17. lokakuuta 2007

Hyppää kolmen hevosen yli, silta on nojapuut.
Jos ote irtoaa, putoa

kohti niistämistä,
turvaverkko on punottu sieraimista.
Hullu!
jos katsot kelloa, helikopterin viisarit-
onneksi valkovuoto matelee korvasta korvaan,
pian tinasotilaat ovat yhtä mieltä,
laaksossa odottaa jättiläismäinen nojatuoli.

tiistai 16. lokakuuta 2007

Kolme kivistä kalaa purskuttaa vettä,
kolme kivistä kieltoa,
kolme varattua toivomusta.
On pylväällä otsaa, virtaa suusta suuhun.
Jos olisit täällä sytyttäisit suklaan,
sytyttäisit tuleen kärpäset.
Mutta onko tämä metsä vai puutarha,
kun vaatteetkin puhuvat ihmistä.

keskiviikko 10. lokakuuta 2007

Yleisöni näkee pimeässä,
heillä on infrapunakatse,
särjen silmät,
näytän heille kuinka
sitten käännän kalan jaloilleen.
He taputtavat kiduksillaan tien auki.
Juoksen päästä päähän,
he unohtavat omaisensa, jotta en pääsisi.
Tunnukseni on hakasulku auki, kaljun kampa.

tiistai 9. lokakuuta 2007

Kasvanut yli ihmisen,
poistunut ilman kehästä.
Montako sahausta taikurin apulainen kestää.

torstai 4. lokakuuta 2007

Ei enää seiniä,
ikkunalta ikkunalle, lapsettomiin perheisiin
pieni hiiri,
lapsen silmään elohiiri.
Otsalamppu on uusinta nuorisomuotia,
salamavalo jähmettää vahtikoiran.

keskiviikko 3. lokakuuta 2007

Tietää miten kaunis on kipsissä,
tahtoo juottaa humalaan myös elävät.
Hän on kelluva kuin kivi.

tiistai 2. lokakuuta 2007

Arkeologit viskaavat nimet seiniin,
jokainen teini saa lasikengän, saappaat
polkevat lattiaa eteisissä.
Kun äitipuoli kuolee, murteet pukeutuvat
kansallispukuihin ja leijuvat,
maista tuosta, saat tapetin.
Luolaa avautuu luolamiehille,
nuijitaan postilaatikot alas.

maanantai 1. lokakuuta 2007

Rakensin unia laavaan ja tuhkaan
käpertyneistä ihmishahmoista.
Pakkaa naali, pakkaa naali,
huusi kullan kaivaja, kun tuhka satoi
ja kamiina kipinöi kattoon tähtitaivaan.
Tänään tunnelini on valettu kipsiin, makaan lasikuvun alla,
kerro kerro kuvastin mihin nimeni on kirjoitettu.
On ollut kovin yksinäistä,
siitä asti kun jättiläiset haudattiin vuoriin.
Rakensin painajaisia laavaan ja tuhkaan
käpertyneistä ihmishahmoista.
Pakkaa naali, pakkaa naali,
huusi vartionjohtaja, kun tuhka satoi
ja kamiina kipinöi kattoon tähtitaivaan.
Tänään tunnelini on valettu kipsiin, makaan lasikuvun alla,
odotan että löytävät nimeni onkaloista.
On ollut kovin yksinäistä,
siitä asti kun jättiläiset haudattiin vuoriin.

sunnuntai 30. syyskuuta 2007

Huutavat ihmettä,
veimme hänen ruumiinsa mätänemään maan olennaiseen,
jotta voisimme hengittää,
nyt jää kasvaa nauloina keuhkoihin.
Tunnelit muodostivat kasvot,
kun kääpiöiden kuningas halusi ajankulukseen ongelman,
valtaistuin hajotti alamaisen palapeliksi.
Sandaalit solmivat lenkkitossujen nauhat.

perjantai 28. syyskuuta 2007

Toisella otsalla jään, tulen,
yhdyn metsäksi.
Huomenna voin pisaroida myrkyllisenä kuin jääpuikko.
Heitä jo tähystystuolisi mereen,
koko vuori ja harpin askeleet pilviin.
Ajelehdi rantaan, ennen kuin sekoitan
mantereet, palapelin palat.

keskiviikko 26. syyskuuta 2007

Kolehti kiertää,
punainen piste
löytää otsan.
Menikö rituaali oikein?
Kuka rakensi pyramidit?
Kivet kertovat kun niitä kiduttaa kiukaassa.

tiistai 25. syyskuuta 2007

Sinuun minä vuodan,
onko väliä oletko
uhrikivi vai kuukuppi.
Kuivuuteen haaksirikkoutuneen laivan keulakuva on merenneito.
Ajan taivaan parran, vedän kettinkiä,
kunnes hiekasta nousee rautakauppa, viettelen,
riisun myyjän, vaihdan hänen viiksensä siipiin,
jotka annan ojassa makaavalle kuolleelle,
saan vastalahjaksi parin jalkoja.
Kolari räjähtelee vielä revontulia ruskaa.

maanantai 24. syyskuuta 2007

Odottaessa hän kehrää pilviä,
sataa sataan ja aloittaa alusta.
Kun sormiin tarttunut hattara ei enää maistu sokerilta,
kun jättiläiset ja kääpiöt ovat neljää lukuunottamatta kuolleet
ja pelastuvene autioituu hautalaivaksi,
hän löytää sukupuuton,
löytää kultaisen ketjun, joka ei ole
riippuva kenenkään toisen kaulalla.

sunnuntai 23. syyskuuta 2007

Meedio sulautuu
steariinina pääkallon silmäkuoppiin ystäväni
rotta synnyttää huoneen täyteen,
nousevat pöydälle, helmat syttyvät.
Jokaisesta oksasta kasvaa arkku, pelastusvene.
Korppikotkat antavat tyylipisteitä.
Hän kerää leskien heittämiä nenäliinoja
ja hieroo niitä poskiinsa.

lauantai 22. syyskuuta 2007

Minä olen häävuode hyttysille,
moskiitoille ja hiekkakirpuille.
Toukat ovat vaeltaneet ihon alle merkkejä,
hampaissa segmenttejä verta.
Olen juhlinut lepakoiden kanssa syksyyn
vuotanut viimeisen kuun hangelle,
mutta vielä arkkuni virtaa miestä, ei maa

ota syliin ennen kuin olen maannut ne kaikki.

perjantai 21. syyskuuta 2007

Hakkasin puuta monenmuotoisista koloista sisään puiseen laatikkoon,
tein paljon rivoja puisella vasaralla.
Roikuin monesta oksasta,
istuin kerran sheriffin tuoliin.
Heitin lastuja toivomuslähteeseen,
sain aina kasvoilleni uuden puisen naamion.
Eläimet irtoavat toteemista ja tanssivat.

torstai 20. syyskuuta 2007

Muista asentoja joihin olet pakotettu.
Montako tuolia olet istunut,
monessako sängyssä synnyttänyt,
montako puuta maannut kuoliaaksi.
Etkö jo konttaisi huomiseen
ennen kuin vesi taas nousee,
rakastamasi esineet muuttuvat villipedoiksi, alkavat syödä.
Huomenna ei kysytä osaatko istua ja viitata.
Huomenna nuolaisee lähde
missä makea vesi sinusta vuotaa.

lauantai 15. syyskuuta 2007

Pienissä huoneissa maan alla makaa haalareita.
Hän puhaltaa muistiini saippuakuplia,
puhkaisen kynnenalusillani, moottoriöljyä ja laastia.
Eikä se väline, vaan ajatus, hän sanoo,
teen saman kuplamuovilla,
hän nyökkää, hänen otsassaan on vaivasenluu,
hän miettii niin paljon.
Menen piiriin, ei tarvitse viitata, hän sanoo,
hän pukee minut viittaan, hulmuaa, ei tuule.
Eikä tämä ole kirosana, vaan kirous, puhekupla,
jossa on piikit, yritä puhkaista.
Keskityn känsän

perjantai 14. syyskuuta 2007

Remonttimies ei saa kuunnella vaimoa,
lehden keltainen käpertyy matoksi,
sormet unohtuvat näppylähansikkaisiin.
Jos hänestä olisi kiinni uusia huoneita
synnytettäisiin joka päivä.
Riisuttaisiin päälle, ehkä suihku,
mutta tuolinjalat rehevöityvät, kainalokarvat.
Missä sinä olit eilen, missä huomenna?

lauantai 8. syyskuuta 2007

Kuka meistä on yksinäinen,
jos kissat eivät itse pörhistäkään karvojaan
vaan näkymättömät kädet tukistavat.
Aurinko katsoo suurennuslasilla.
Jos katseeni jäädyttäisi tai edes jäähdyttäisi,
söisin siltä siivet päästä. Kerran
se oli heikompi, juoksin, se hyppi oksalta oksalle.
Se aukaisi vatsani kuin pesukoneen,
mittasi napanuoralla sädekehänsä ympäryksen.
Balettitossujen sipsutus kuuluu.

perjantai 7. syyskuuta 2007

Kuka meistä on uhanalaisin,
jos jokainen metsä lasketaan mukaan,
jokainen sinut, jokaiset hänet.
Sulkapeitteellä, suomuilla,
kaarnalla, pinsettiotteella,
varastetulla turkilla (muista häntä!).
Jos jokainen yömaja ja synnytyssali.
Etsisinkö yöksi kattoa ylle,
syntyisinkö vastakin,
ryömisinkö äitini rinnnoille.

torstai 6. syyskuuta 2007

Juuresi matelevat sisään,
lapsesi imevät asukkaista oman tarinansa.
Lapio opettelee tuolin,
samoin takka.

keskiviikko 5. syyskuuta 2007

Salamoi ja pihlaja itki,
miksi sitä minulta kysyt.
Käärme tietää vastauksen, jos jään
ohi kulku sanaan.

maanantai 3. syyskuuta 2007

Montako lapsiperhettä tässä on kaikkiaan asunut,
kuinka monta niistä on muuttanut omakotitaloon,
jonka muuri pitää hyvän perheen koossa.
Montako lasta muuriin on haudattu,
kuinka monta kysymysmerkkiä.

perjantai 31. elokuuta 2007

Montako haaraa sinulla on kielessä,
montako tuolia huoneessasi.
Kuinka monta happipulloa.

sunnuntai 19. elokuuta 2007

Nyt saatte mehua, sukkamehu tulvii lattialistojen alta,
arkki on jo täynnä. Minulla ei ole vielä supervoimia;
jos kaadun, saan polveeni Teräsmies-laastarin.
Opin seinien kielen, jos annan niiden nuolla varpaita,
suuni aukeaa, piirretty ovi aukeaa,
haen naapurin Villen muovisapelin,
ei ole, on vain tohinalla muumioituva mummo.

torstai 16. elokuuta 2007

Lapsen yöpaita kasvaa Supermania,
eriparisukat riisuvat helteen auki,
Piirrä minulle juustohöylä, piirrä vesi ja ranta
piirrä hiekkalaatikko, pakastin täynnä eskimoita.
Imeskellään tikkuja, lapsilla suklaata,
aikuisilla vaniljaa, syndroomaa.
Yöpaita kasvaa Supermania,
nurkat imevät parittomia kuin tikkaria,
yön pimeimpänä haukka- tai kissa-
nainen ei löydä nailoneita.

maanantai 13. elokuuta 2007

Tuolit kerääntyvät istuntoon.
Laskeudun selkänikamia alas sivellin soihtuna.
Kaivon seinämät täynnä känsiä,
maalaan äidin sinne hyväiltäväksi.
Ripset räpyttelevät poliisiauton katolla.
Maalaan sähköankeriaan otsalleni, sädekehän,
voisilmä näkee kaiken, tuolit ympäröivät.

lauantai 11. elokuuta 2007

Meri keittää vihreän puuron,
hännällänsä hämmentää,
kasvaa kämmentään, suolasta tikapuut rannalle.
Ensimmäisellä askeleella tunnen merihevosen kuperkeikan.
Toinen aamu leikkaa kartan palapeliksi,
kivulla sinun on sataa...
Kolmantena vuodan maitoa kuin olisin
syntynyt vasta,
erottanut suolan sokerista,
äidin sylin merestä nojatuolista vesipatjasta
vieraista sängyista, laveerauksista.

perjantai 10. elokuuta 2007

Äiti leikkaa tähdenmuotoisen kaistaleen yöpaidastani,
hänen ripsistään roikkuu levää,
hän näkee katkoviivaa,
meritähtiä ja merihevosia,
taitaa olla merisairas.
Sitten hän on poissa,
äidistä on jäljellä vain tähdenmuotoinen reikä.

keskiviikko 8. elokuuta 2007

Jokaisen kalan sisällä musta aukko,
verkon silmissä rähmää, äiti
on rapu hauen vatsassa.

torstai 26. heinäkuuta 2007

Lohet nokkivat matoja käärmeen suomuista,
turhaan uhrasimme,
vampyyri oksentaa kaiken ikinä imemänsä veren.
Perunat hyppivät amalgaamipaikoista sulatetusta padasta,
purevat syöjää poskesta,
jäävät roikkumaan paiseina,
taulut putoilevat.
Luola, avaruus, laajenee, puhkoo tippukivillään,
säähavaintopallot vuotavat etanoita.

maanantai 23. heinäkuuta 2007

Joillakin on vielä koteja, jotka eivät vuoda,
toisilla uurnia, jotka eivät maadu.
Joki täyttyy avaruusromusta,
räystäs kolisee sinistä jäätä.
Kirjat ennustavat lopun alkuun ja heräämme takaisin,
kun veri on kierretty loppuun.
Ilma kysyy sisarta,
mutta kuivattu nahka ei käy purukumista.

torstai 12. heinäkuuta 2007

Eksyneet rukoilevat,
heräävät kartat tatuoituina kasvoihinsa.
Mättäissä kasvaa monenlaisia varjoja,
kysytään käärmeeltä,
se tietää kaiken myrkyistä.
Jos on ikävä äitiä,
se sylkee tuhkaa.
Tänään jumalan silmät ovat auki.
Pakenemme uurnat kainalossa metsiin,
luolien puutarhoihin, käärmenäyttelyihin.
Hitaimmat maastoutuvat nojatuoleihin,
kiertävät huivin silmille tai köyden,
peittävät alastomuutensa tatuoinnein,
banaaninlehdin tai puolukanvarvuin.
Kivi itkee sulaa
laavaa ja nauru.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2007

Vampyyrin kylmyys kalisuttaa sen omia hampaita,
kalkkarokäärme hypnotisoi,
enkä enkä
änkytä enää.

tiistai 3. heinäkuuta 2007

Kivinen jumala pyytää purukumia.
Minkä värisen kielen tarjoat, jos kiellän kyllä.
Puhallatko minut pallon sisään.

maanantai 2. heinäkuuta 2007

Lapsi solmii junan valkovuokoista,
muinaisen astronautin letku.
Joka toisella paikalla istuu luuranko,
joka toisella sen lihat.
Joka toisella silmäyksellä räjähtävä voikukka,
joka toisella käärmeen pää,
joka toisella silmällään katsoo
ja toisella solmua kiristää.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2007

Kaupunki avaa siivet,
muisto hetkestä ennen supernovaa.
Ruukun sirpaleet etsivät vastinparia kalliosta,
ruumiit hautautuvat
ja hiekka.
Tulinen vuori lyö vasten kaadettua metsää,
hylätyt sahat soivat
tai kaadetut rungot.
Hiekkalaatikolla lapsi kaivautuu luuhun,
muovaa luun ympärille ihmisen.

lauantai 30. kesäkuuta 2007

Imen juuria, lehdet ovat perunalastuja.
Seuraan kulkuetta kirahviin,
huulirasvatuubiin.
Alttari hautoo munia.
Täälläkö koulutetaan patsaita?

perjantai 29. kesäkuuta 2007

Kasvaa kuultava joki,
kynsien alla nurkkien väri.
Temppelin seinät huokaavat äiti,
vuotavat valkoisen kuin se olisi juuri
poimittu mayday.
Jokin nuolee ainoan poikansa kylkiluita,
kun pimeys listaa multakokkareita,
kun happi on tutkinut tarpeeksi planeettaa
ja ylösnousee kirjoittamaan raporttia,
silloin luulen rungot,
kuulen kiven,
kuulen ihmisapinan kynnet.

torstai 28. kesäkuuta 2007

Seinät huutavat harppi
happi loppuu, minäkin olen täällä.
Kuuletko tuolien lehtien kahinan,
kauan sitten kaadetut rungot, kadotetun
maatuvan huoneen värinän,
nurkkien värin kun istun.
Olin aikonut olla tekemättä mitään, lankesin.
Sora rajasi silmäni, katseeni
ei kivetä ihmisiä patsaiksi, vaan kaupunkeja
teiden loppuihin, merenpohjiin, viidakoihin.
Nurkkien takana voi olla monenlaista tuhkaa,
haalistunutkin musta aukko voi vielä lähettää seinän.
Se on ihmeseinä, antaa kuhmuja! Sarvia! Pakko halkaista
ja koko paikka
Sen tarinan nimi on "Kummitusjutun prototyyppi".
Teidän on pakko uskoa,
sargofagit,
kukkaruukkuja saunanlauteilla.