perjantai 30. marraskuuta 2007

Kaupungin keskellä palamaton torni kynsii taivaan lihoja.
Se on piikki koirapuistossa, hiekkalaatikolla,
kiertää kaartaa tekee pesää, menee kesken pesuveden.
Se on kyhmy rinnassa, nivusissa pussi suolaa.
Vuotaa silikonia jäätikön railoihin.

keskiviikko 21. marraskuuta 2007

Neula pistää voodoo-nukkea,
leijuva pistooli pistää kylkeä pankissa,
tehtaan piippu pistää taivaan kohtua,
enkeleiden sikiöt muuttuvat lepakoiden sikiöiksi.
Noita ottaa pinseteillä tatuoinnit iholtani ja liimaa kansioon.
Lääkäri ottaa verikokeen, muumio ei anna.
Meri kurottaa, jäätyy siiliksi.
Peukaloinen liftaa liekehtivästä kaupungista.

tiistai 20. marraskuuta 2007

Pelin nimi on venäläinen ruletti iltasaduilla.
Pisimmän tikun saanut kokeilee, onko lapsi jo kypsä.
Meressä tyttären katkotuista sormista kasvaa nisäkkäitä.
Pakenevat lasikengät helähtävät rikki, veri valuu, hiljaa.
Peukaloliisa istuu lumpeen lehdellä ja nauraa.

maanantai 19. marraskuuta 2007

Haavanlehti väreilee,
puolukoista saat huulipunan,
mustikoista luomivärin,
kärpässienestä kaikki värit,
yhteisön paineet ja järven laineet
vievät kohta kohtaan, jossa silta kruunaa.
Älä yritä poimia lummetta.
Jos katsot kuvaasi,
Piispa Henrikin irtosormi nousee vedestä ja puhkaisee
kynnellään silmäsi sokeiksi.
Mene ja rauhoita hänet.
Ristilukki silmälappuna.

perjantai 16. marraskuuta 2007

Se vaahtoaa ja aaltoilee
rytmikkäästi kuin meri tai naisen kaari.
Sillä on rintamaita kylmistä lämpöisiin
imettää, palmikoida, istuttaa, jyrätä,
kietoa itsestään köynnös,
lehmipolku ja moottoritie.
Saunan lauteista puupiirroksiin,
rivisotilasmetsistä taidehalleihin se voi
huokailla muotokieltä.

torstai 15. marraskuuta 2007

Lumpeelta lumpeelle hyppii Jalostaja,
hän tekisi ruumiini uudeksi,
en uskalla otta vastaan Mustan pörssin elimiä,
niissä on liikaa metallia,
luoteja, ehkä, liian vähän ehkää,
metsä huutaa nimeään,
onpa itsekeskeinen,
kävelen omiin muotoihini.

tiistai 13. marraskuuta 2007

Minkä metsä erottaa sen meri yhdistää,
sano sukset, sano vene.
Sano jää,
purje, pirtti, puukko.
Sanele Tammelle kirjoitus,
Kalevan pojille pallo jalkaan.
Onko tämä alkukertomus vai jatko-osa,
vai jatko-osan jatko-osa, he nauravat.
Yhden tähden verran
ja vuoksi vuotoonsa käveleviä Ainoja,
koston kyynellehtiin hukkuvia Emoja.
Kysy Sotkalta munaa niin saat tuolin.
Kysy Sammolta niin kokonaisen sohvakaluston.

tiistai 6. marraskuuta 2007

Alkumeri on lapsivettä,
rannalla seisoo käärmepäinen majakka,
kutsuu elämää maalle.
Älä horise, solmi napanuora horisonttiin.
Ennen kuin maallistun
kummitukset opettavat kuinka kulkea seinien läpi,
kuinka ilmestyä, kuinka piiloutua muotokuvaan,
kuinka tilata pizzaa kotiin
ja jättää maksamatta.
Kuinka väistellä kliseitä
ja kuinka hyppiä niitä pitkin yli kurottelevan laavan.
O Captain! my Captain!
kalan sisällä oli musta aukko,
niin musta että synnyimme uudelleen.
O Captain! olemme taas lapsia,
lapsia imettämässä lapsia.
Meri täyttyy kummituksista, kuplii metaania.
Mitä teemme nyt, kuka vie meidät vauvauintiin,
kuka opettaa kasvamaan kidukset, evät.

maanantai 5. marraskuuta 2007

Kapteeni vaatii kurinpitoa
sidomme hänet tiukasti ankkuriin,
koukun tarvitsemme säilykkeiden avaamiseen,
silmälapusta teemme lingon tai ritsan.

Oletteko kuulleet että laivan moottori toimii huhuilla?
Jos supina loppuu,
kippari vetää merestä levää, pinaattia,
pelastusveneet imevät nisiä.
Kerin pukin,
anorektikon villaa
ruumassa, eskimot odottavat huumassa.

Hullu! Kai puit haarniskan
ennen kuin käänsit ruoria - se on sirkkeli!
Onneksi tallensin.
Pahus! Olemme taas satamassa.

(Kapteeni aavistaa, silmä kipinöi.)
Pot pot, kuri kuri.
Pot pot, kuri kuri.
Lonkerot pyörittävät ratasta, päätä
kelluva helvetti.

Jokaisen valaan sisällä sisämeri,
jokainen valas loveen langennut shamaani.
Arkki kutsuu tyypit,
valaan punainen kieli on matto.
Peter Pan ja Peppi
horjahtavat käsikkäin sisään,
salama valaisee minkä silmä tahtoo olla näkemättä,
missä lapsi kasvaa sisään, ulos.

Siellä on pienet tytöt tehty,
siellä pienet pojat,
pienen pienet vatsahaavat.

sunnuntai 4. marraskuuta 2007

Ihan tavallinen syvyyspommi
heittää nörtin missin käsivarsille.
Discovalot keilaavat tunnussanaa tanssijoista,
annostelevat liukuportaat aivonpalasilla.
Kultainen kutitus valaisee kasvot,
yhdet kerrallaan,
onko tuo onko tuo onko tuo?
piraijat syöksyvät suonissa,
kun vieraat vajoavat mustaan pyörteeseen,
hovimestari hyppää liaanista liaaniin, kerää
värisevät evät pohjattomiin,
arkillinen enkelikiiltokuvia.
Seinien takanakin voi olla
Tarvitsee vain laittaa lauseenjäsenet paikoilleen.
Ehkä mustekala voisi auttaa?
Oletko kuullut vedenalaisesta parkkipaikasta?

perjantai 2. marraskuuta 2007

He liukastelevat viherjäisellä
lattialla, jonka poikansa puhalsi.
Onnekkaat löytävät ullakolta mummon
nurmikset tai liukuesteet.
Noah, Midas, Robert Drake,
kenet kruunaamme kuningattareksi,
kenen aika kultaa veden, jään.
Ave Maria, avec Sarah, Rachel Summers.
Onko jossain vielä joku, joka ei ole kuullut
eksyvistä virroista, nousevasta merestä,
arkista, joka on vuorattu karhuntaljoin,
jonka eivät seinät hämmennä exää.
Vuosituhansien bileet, oletko listalla?

torstai 1. marraskuuta 2007

Nuorukainen ei käynyt painiin karhun kanssa,
hän kyseli meikeistä
ja korkokantakengistä,
kyseli ja kyseli,
yö hiiltyi, yö hunnutti.