Lapsi istuu polvellani, pääni on istukka.
Madot kiemurtelevat ranteistamme, kalat nappaavat.
Hiuksesi puhaltavat muut kaljuiksi, antennit
vuoroin tähtiin, vuoroin veden syvänteisiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
sademetsiemme valkovuodot kätkevät nojatuoleista rakennetut rauniot. sirpa kyyrösen ja tomi sonsterin runodialogi.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti