Valonrakentaja kannattelee taloa,
olet piirtänyt laatikon, josta kasvaa miekkaa,
kuinka monta kylkipuuta, kukkuvaa roolia,
moneenko kulmaan on sytytettävä kynttilä
räjähdyksen muistoksi,
olet synnyttänyt jo sängyn, tuolit
ja pari kätilöä, ehkä
seuraavaksi syntyy odotushuone.

Silta on anatominen projekti, talonrakentajan kaari,
niin kuin jokaisella suhteella on alku, keskikohta ja loppu.

Joki nuolee ainoan poikansa kylkiluita,
tämä on riisutusta ihosta raskas veistos.
Jonka ympärille olet alkanut seinäsi,
kutonut siemenistä ihoksesi kankaan.
Jonka varassa olet kysynyt ympyrästä kuution,
lihavoinut luiden ympärille kaupunkeja,
lukenut kirjettä usein synnytysjakkaroin
kuten kulmia on, tarinan siemenyskää, elintasoastmaa.

Olet patsastellut sataman jokaiseen kulmaan,
krapuloinut kuutiosta ympyrän.