Kaupunki avaa siivet,
muisto hetkestä ennen supernovaa.
Ruukun sirpaleet etsivät vastinparia kalliosta,
ruumiit hautautuvat
ja hiekka.
Tulinen vuori lyö vasten kaadettua metsää,
hylätyt sahat soivat
tai kaadetut rungot.
Hiekkalaatikolla lapsi kaivautuu luuhun,
muovaa luun ympärille ihmisen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti