Meri keittää vihreän puuron,
hännällänsä hämmentää,
kasvaa kämmentään, suolasta tikapuut rannalle.
Ensimmäisellä askeleella tunnen merihevosen kuperkeikan.
Toinen aamu leikkaa kartan palapeliksi,
kivulla sinun on sataa...
Kolmantena vuodan maitoa kuin olisin
syntynyt vasta,
erottanut suolan sokerista,
äidin sylin merestä nojatuolista vesipatjasta
vieraista sängyista, laveerauksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti