Kuka meistä on yksinäinen,
jos kissat eivät itse pörhistäkään karvojaan
vaan näkymättömät kädet tukistavat.
Aurinko katsoo suurennuslasilla.
Jos katseeni jäädyttäisi tai edes jäähdyttäisi,
söisin siltä siivet päästä. Kerran
se oli heikompi, juoksin, se hyppi oksalta oksalle.
Se aukaisi vatsani kuin pesukoneen,
mittasi napanuoralla sädekehänsä ympäryksen.
Balettitossujen sipsutus kuuluu.
lauantai 8. syyskuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti