Pienissä huoneissa maan alla makaa haalareita.
Hän puhaltaa muistiini saippuakuplia,
puhkaisen kynnenalusillani, moottoriöljyä ja laastia.
Eikä se väline, vaan ajatus, hän sanoo,
teen saman kuplamuovilla,
hän nyökkää, hänen otsassaan on vaivasenluu,
hän miettii niin paljon.
Menen piiriin, ei tarvitse viitata, hän sanoo,
hän pukee minut viittaan, hulmuaa, ei tuule.
Eikä tämä ole kirosana, vaan kirous, puhekupla,
jossa on piikit, yritä puhkaista.
Keskityn känsän