Uusi sade, vanha sade, uusi sade, vanha sade...
kävelen kohti pakenevaa varjoa,
nojaan vasten tuulia, huulia, anelen.
Vai seisonko ja puut kävelevät,
reikäiset puut, reikäinen iho.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
sademetsiemme valkovuodot kätkevät nojatuoleista rakennetut rauniot. sirpa kyyrösen ja tomi sonsterin runodialogi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti