Lapsi istuu polvellani, pääni on istukka.
Madot kiemurtelevat ranteistamme, kalat nappaavat.
Hiuksesi puhaltavat muut kaljuiksi, antennit
vuoroin tähtiin, vuoroin veden syvänteisiin.
torstai 14. helmikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
sademetsiemme valkovuodot kätkevät nojatuoleista rakennetut rauniot. sirpa kyyrösen ja tomi sonsterin runodialogi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti