Pääni on tutka, maisema kiertyy
jäävuoren ympärille kaulaliinana,
ryömii sisälleni käärmeenä, kuolaavana suolena.
Kuun juuret kukkivat hengitystä,
kirjaimia sinällään voi juosta.
Kunhan luunapit ovat irronneet otsastasi arpakuutioina,
voitat aina, ellet napita niillä takkiasi.
torstai 13. maaliskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti